Aamu Kusadasissa on valkenemassa klo 06:00.
Meanderin matkatoimistossa vaihdettiin nettiliput maihinnousukortteihin. Toimistossa kävi aika suhina, kun turkkilaiset hässäsivät viisumeidensa kanssa. Ilman viisumia ei länsiportit aukene heille. Muutenkin tuntuu, että on "maan tapa", ettei mikään tule kerralla selväksi - aina pitää palata takaisin kyselemään lisää.
Satamaan oli liukunut jälleen 4 uutta risteilijää, joista kaksi oli Seas varustamon laivoja.
Serenade ja Splendour of the Seas. Splendour vasta saapumassa Kusadasiin. Muut risteilijät olivat Louis Olympia sekä Thomson Majesty.
Laivan piti lähteä 09:00 mutta irroitus tapahtui vasta 09:30. Ei tunnu olevan niin tarkkaa.
Ei mihinkään kiire.
Kun laiva on reilusti yli puolituntia myöhässä lähteissä niin Samoksen päässä laivan miehistö alkaa häsäämään ja ihmettelemään mihin ihmisillä on kiire :0 (olisiko vaikka lentokoneeseen, joka on ajoissa eikä odota). Laiva oli 11:15 Samoksen laiturissa - n. 45min myöhässä.
Vihdoin irti Kusadasin laiturista!
Onneksi passintarkastiksesta EU -kansalaiset selvisivät nopeasti. Samoksen kaupungissa Mersutaksi alle (Turkin päässä oli Dacia) ja kohti Pythagorionin lentokenttää. Taksikuski puhui hyvää englantia ja hänen kanssaan oli mukava keskustella koko puolituntisen ajan. Aiheita olivat mm. oliivien kasvatus, armeijan supistukset Samoksella, Samoksen viinituotteet yms. Hän oli kotoisin Samokselta ja hänen vaimonsa oli töissä isossa hotellissa. Mukava puhua välillä muutakin, kun "mani-nomani" -englantia (minulla on Kimmo käyntikortti taksikuskilta, jos tulee tarvetta kyydille). Taksi maksoi 26€ ja matka kesti reilut puoli tuntia. Vertailun vuoksi auton vuokra/vrk oli 45-50€ ja polttoaineet päälle.
Oltiin viimeiset, jotka luovuttivat matkatavarat Helsingin koneeseen. Ilmeisesti matkatoimiston bussit olivat tulleet paljon aiemmin. Eipähän tarvinnut juuri jonoissa seistä. Nopeat ostokset taxfreestä ja koneeseen. Jos tulessa oli "erilainen" -lasku niin nyt oli "erilainen" -nousu. Kenttä on niin lyhyt, että konetehot ovat äänestä ja tärinästä päätellen todella suuret. Toki istuimme toiseksi viimeisellä rivillä, jossa tärinät ovat aina hieman isommat.
Yhteenveto matkasta tehdään vielä myöhemmin. Nyt kuitenkin hieman Turkin ruoista, joista ei paljon tullut kirjoiteltua. Kuten hotellinvaihdon yhteydessä tuli todettua aamupalan lisäksi meille kuului päivällinen. Käytännössä ainoa ruoka oli lounas, jonka söimme muualla, kuin hotellilla. Ehdottomasti paras ruokapaikka löytyi jo ensimmäisenä iltana. Se oli puiston laidalla ja sivussa suuremmalta turismihässäykseltä. Paikan nimi oli Gamali Köfte ja sielä kävi paljon paikallisia sekä turkkilaisia turisteja syömässä. Paikassa oli leivinuuni ulospäin ja siellä paistettiin leivät ja uuniruoat. Paikan parasta antia olivat turkkilainen pizza ja erilaiset kebabit. Alkuruoaksi kuului aina iso, puu-uunissa paistettu leipä, chili mössöä, tuorejuustoa sekä voita. Loppujen lopuksi täällä käytiin kolmesti viikon aikana syömässä.
Leipä.
Turkkilainen "pizza".
Vanha kunnon Iskender. Erinomainen!
Hotellin aamupalatkin olivat ihan hyviä. Kahvia, mehua, teetä, leipää, omeletteja jotka tehtiin toivomusten mukaan, lämpimiä piiraita, tomaattia, juustoja, makkaroita, kurkkua muroja ja myslejä. Päivällinen oli kohtuullisen vaihteleva. Kanaa, kalkkunaa, kebabia, nautaa, erilaisia salaatteja, juustoja jne. Erityisesti on mainittava jälkiruoat, joita oli todella useita lajikkeita ja ne olivat herkullisia.
Pieniä leivonnaisia.
Mousseja oli ainakin suklaa, kookos ja mansikka.
Jos olisimme päivällisistä jotain joutuneet maksamaan olisimme jättäneet ottamatta. Vaikka ruoka olikin ihan hyvää niin mukavampi on syödä kadunvarsilla olevissa ravintoloissa. Samalla saa vähän laajemman kuvan paikan ruokakulttuurista.
Matkan näyttävimmän kebab -pyörittimen tittelin saa ehdottomasti Izmirissä nähty Odun Atesinde -ravintola. Siinä pienen ukon kokoinen liharulla pyöri ja paistui meheväksi. Lisäksi uuni toimi puilla, eikä millään kaasutohottimella ja rullaa veivattiin käsin. Ravintola oli muutenkin tyylikkäällä basaariaukiolla lehvien alla.
Miehen kokoinen kebab -rulla. Paistajakin oli varmaan maistellut kuormasta.
Tarinaa tuli hieman enemmän, kun oli tarkoitus. Osasyyllisenä voi pitää ulkoisia tekijöitä, koska lentokoneessa 11000 metrin korkeudessa ei ole paljon tekemistä. Maisematkin näyttävät ipadin kameran kautta hieman "etäisiltä".
Jossain Valkovenäjän yläpuolella?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti